Johdanto historiikkiin
Suomessa elettiin 1940-luvulla voimakasta jälleenrakennuksen ja teollistumisen aikaa. Osaksi siihen vaikutti Suomen maksamat sotakorvaukset, joiden ansiosta varsinkin puu- ja metalliteollisuuden aloilla työtä tehtiin lähes vuorotta. Koulutuksen osalta oppivelvollisuuslaki takasi jokaiselle Suomen kansalaiselle vähimmäiskoulutuksen. Sivistykseltä ei välttynyt yksikään torppa eikä talo. Ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin, agraariyhteiskunnasta oltiin siirtymässä teollisuusyhteiskuntaan. Työväenliikkeen voimakas kehitys loi otollisen pohjan TUL-aatteelle. Luokkaerot olivat vahvasti mukana työväenliikkeen nousun taustalla. Yhteiskunnassa jako porvareihin ja työväenluokkaan repi kahtia järjestölliset yhdistykset ja liikuntaväen. Sosialismin aatteen palo ja sen aiheuttamat tuulet yhteiskunnassamme löivät korkeilla laineilla, jopa monta kertaa reunuksien ylikin.
Lopulta 1950-luvun murroksessa TUL:n hajaannus oli lähellä. Paineita liiton kampittamiseksi tuli omien ja ulkopuolisten tahoilta. Kun olot TUL:n sisällä saatiin eri osapuolten taholta rauhoittumaan, niin liitto voimistui valtakunnassamme merkittävästi.
Tahtomattaan Suomen työväenurheiluliitto ja SVUL ajautuivat nokituslinjalle, jossa ideologian päämäärät johtivat kilpavarusteluun kahden eri liiton välille.
Tätä jatkui aivan 1990-luvulle saakka, kunnes kulissien varassa toiminut SVUL ajautui konkurssiin, mutta samalla on muistettava, että näin kävi myös työväenliikkeen peruspilareille (Kansa, Eka ja STS). Suomeen saatiin urheilun eheytyksen kautta uusi valtakunnallinen urheiluliitto SUL.
Huomionarvoista oli se, että 50-luvun puolivälissä Suomen Palloliitto oli viitoittanut tietä urheilun eheytymiselle solmimalla TUL:n kanssa yhteistyösopimuksen ja hyväksymällä TUL:n alaiset urheiluseurat oman lajiliittonsa kilpailuohjelmaan mukaan. Tämä oli voitto koko Suomen jalkapalloilulle. Vuonna 1952 oli Palloliitolla 17 piiriä ja niissä jäsenseuroja 366. Kun TUL:n seurat yhdistettiin Palloliittoon 1955-56, jäsenseuroja oli yhteensä 584.
Rahan tulo urheiluseurojen kilpailuvaltiksi jo 1970-luvulla vääristi koko Suomen urheiluelämän. Seurasidonnaisuudesta luovuttiin ja vapaaehtoinen urheilun tukijoukko harveni minimiinsä. Urheiluseurat velkaantuivat ja jäljet näkyvät vielä tänä päivänäkin. Konkurssin ja kilpailutoiminnan näivettymisen on kokenut nykyisin kymmenien, ellei jopa satojen seurojen talous.
